Suomalainen urheilu konservatistista

Puuttumatta nyt mitenkään painiväen tunnekuohuihin eilisten uutisten jälkeen, täytyy ihmetellä muutenkin suomalaisen urheiluelämän pysähtyneisyyden tilaa. Tuo kuolinkamppailu koskee nimenomaan yksilölajeja ja niitä vanhoja menestyslajeja, kuten maastohiihto, mäkihyppy ja yleisurheilu. Aleksi Valavuori kirjoitti osuvasti Veikkaajat.comilla, että suomalaisen urheilukulttuurin nousu on tällä hetkellä juurikin joukkuelajeissa. Tuota pysähtyneisyyden tilaa kuvaa hyvin se, että maastohiihdossa on nyt hiihdetty vapaalla tyylillä yli 30 vuotta, mutta vieläkään ei Suomesta ole kerrallaan kovin montaa tuon tyylin taitajaa. Niinpä viestien vapaan osuuden hiihtäjät pitää lähes arpoa. Hyvä esimerkki tuosta on se, kun ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen kävi pesemässä maastohiihtäjät Jämin SM-hiihdoissa. Mäkäräisellä on näin varma paikka Val di Fiemmen MM-kisoissa, mikäli haluaa lähteä heti ampumahiihdon vastaavien jälkeen uhrautumaan Suome puolesta kesken oman lajinsa maailman cupin kisojen. On tuo pysähtyneisyys näkyvissä myös yleisurheilussa, että moni, varsinkin heittolajien edustaja, ei halua lähteä kisailemaan ulkomaille koviin kisoihin, vaan käy kotimaan moneen kertaan läpikäytyjä kisoja. Suomalaiseen urheiluun pitää saada jotain muutosta ja pian, muuten voidaan lopettaa noiden edellämainittujen lajien rahoitus.